Imryn Dalyl

VH15-021-0556

trakehner, ori
musta, 173cm
syntynyt 18.01.2015, ikä 8v
koulupainotus - ko Grand Prix, re 120cm

omistaja Launi (VRL-12379)
kasvattaja Pinecone Grove Stable (evm GER)

KRJ-II elokuun 2023 tilaisuudessa pistein 5 + 40 + 18 + 20 + 15 = 98p.

Jälleen kerran oli aika tutkia myyntihevospalstoja. Monen vuoden kokemuksen jälkeen olin kehittänyt itselleni jonkinsortin filtterin, en nimittäin huomioinut ensimmäisenä ilmoituksia, joiden jättäjät eivät olleet kilparatsastajia tai muuten kokeneita kasvattajia. Tämän hevosen kohdalla sattui onnellinen "erehdys", sillä näin vain upean mustan kouluratsun alun kuvan selaillessani ilmoituksia. Näppäränoloinen ori, ajattelin kun selasin lisää kuvia ja lyhyen videonpätkän. Mutta Pinecone Grove Stable, mikäs ihme tämäkin on, ajattelin näpytellessäni viestiä kysyen mahdollista koeratsastusta.

Talli oli kuitenkin lähellä ja pian saimmekin sovittua ajan koeratsastukselle. Imryn Dalyl, epävirallinen jatko "kuuluisalle" Dalyl-linjalle, oli puunattu viimeisen päälle sen omistajan toimesta. Korvat hörössä ori tuijotteli minua omistajansa kertoessa orista ja tämän Dalyl -vanhemmista. Aloin olla melko vakuuttunut ja pian olikin aika siirtyä kentälle. Omistaja esitti Imrynin ensin ratsain itse ja sain tarkkailla orin työskentelyä rauhassa. Tallissa niin rauhallinen ori vaikutti olevan erittäin eteenpäinpyrkivä satulan alla. Itse selkään päästyäni sain varmistuksen asialle. Viisivuotias Imryn osasi jo koota itseään huimalla tavalla ja laukanvaihdot sujuivat kuin konkarikouluratsulta. En tiedä oliko minulla jo tässä vaiheessa pinkit ostolasit päässä, sillä en löytänyt mitään turhan negatiivista orista.

"Niin, no, milloin tämä ori on valmis lähtemään meille?" sanoin laskeutuessani ratsailta...

Luonnekuvaus

Imryn on kohtelias suuri oriherra, jonka sysimusta karva kiiltää auringossa niin hurmaavasti. Imrynin kanssa ketjunarut voi jättää laittamatta suuhun tai turvan ympärille, ori tottelee, kun sitä komentaa äänellä, jota sitäkin harvemmin tarvitsee käyttää. Vaikka ratsastaessa Imryn on valmis räjähtämään käynnistä lisättyyn laukkaan, taluttaessa ori kulkee rauhassa, eikä todellakaan ole räjähtämässä yhtään mihinkään suuntaan. Herran lempiherkku on omena ja sillä lahjomalla Imryn varmaan lähtisi lentoon pyydettäessä!

Tallissa, hoitaessa ja muuten käsiteltäessä ori on aikamoinen herrasmies ja sitä voisi helposti luulla ruunanrupsukaksi. Vieraille tammoille se toisinaan muistaa hörähdellä, mutta oman tallin tammat eivät sen käytöstapoja pilaa. Jos Imrynillä on jokin huono tapa, on se namien etsintä... KAIKKIALTA! Jos ori osaisi puhua sanoisi se jotakuinkin näin: "Onko sinulla herkkuja taskussa? Ai ei, entä hupussasi? Jalkojesi välissä? Kengässä??? Pfft, tylsä ihminen, no mutta entä sinun harjapakki? Satulahuovan ja satulan väli? JOSSAIN ON PAKKO OLLA HERKKUJA!" Napakalla ja määrätietoisilla kielloilla orin naminhimon saa (ehkä hetkeksi) hallittua ja hoitotoimenpiteet saa hoidettua orin napottaessa nätisti paikoillaan.

Ratsastaessa Imryn on pienillä avuilla ratsastettava. Se on melko herkkä avuille ylipäätään, etenkin ohjasavuille. Imrynin selkään ei voikaan laittaa ihan ketä tahansa, sillä se protestoi heti epävakaan käden omaavaa ratsastajaa. Tasaisella kädelläkin ratsastettuna se painuu helposti vertikaalin taakse niskastansa, jolloin orin normaalisti iso askel muuttu epätasaiseksi hipsuttamiseksi. Imrynin selässä pitääkin muistaa höllätä, antaa orille tilaa. Optimaalisesti ratsastettuna ori tarjoaa upeaa kokoamista kauniissa muodossa ja venyvää askelta vaikka muidenkin hevosten lisäyksiin riittäen. Toisaalta Imryn innostuu reippaammasta liikkeestä helposti ja vaatii nopeita pidätteitä rauhoittamaan tilannetta ilman, että se taas painuu turpa ryntäisiin.

Imryn on helppo lastata, oli kyseessä rekka tai traileri. Se ei myöskään uhittele tai tappele vaikka sen vieressä olisi toinen ori tai orimainen ruuna. Ori matkaa pitemmänkin matkan hermostumatta, joskin ideaalissa tilanteessa se kannattaa ottaa ulos jaloittelemaan, sillä sen kroppa jumiutuu helposti. Hieman asiaa voi myös helpottaa lämmittävillä ja terapeuttisilla loimilla, mutta kävelyä ei niillä tietenkään voi korvata. Kisapaikoilla ori on omaan tapaansa kohtelias, helposti talutettavissa ja ratsastettavissa. Imryn ei turhia stressaa ja ruoka ja juoma maistuu sille aivan kuin kotonaan, groomien ja ratsastajan onneksi.

Sukutaulu & -selvitys

i. Jarvyr Dalyl evm trak, 174cm m	ii. Zekmyr Dalyl evm trak, 172cm m	iii. Vuzlyn Dalyl evm trak, 174cm m
		iie. Zilvyrae BR evm trak, 167cm mkm
	ie. Jezzara evm trak, 168cm prn	iei. Nalzen evm trak, 170cm rnkm
		iee. Jhulfryn evm trak, 165cm vrt
e. Inonia GER evm trak, 172cm trt	ei. Sorneth Do'tlar evm trak, 167cm rtkm	eii. Divnar evm trak, 165cm trt
		eie. Sindyrrith evm trak, 166cm m
	ee. Ilharyna SFG evm trak, 170cm rtkm	eei. Velkyn SFG evm trak, 166cm m
		eee. Ilharess SFG evm trak, 168cm rtkm

i. Jarvyr Dalyl on Dalyl-linjan vaatimattomin ori, mutta hyvin suosittu menestyneiden vanhempiansa vuoksi. Oriin ulkomuoto ei ollut ollenkaan vaatimaton, sillä oli Dalyl-oreille tyypillinen hohtava sysimusta karva. Ori kilpaili lähinnä tasolla vaativa A. Jarvyr oli 174cm korkea ja rakenteellaan hyvin kevyt. Luonteeltaan ori oli kiltti, mutta turhan innoton. Jarvyria käytettiin jalostukseen lähinnä Pohjois-Saksassa ja se sai 45 jälkeläistä. Jarvyr periytti upeata karvaa, usein myös mustaa väriä ja lennokkaita liikkeitä.

ii. Zekmyr Dalyl oli myöskin musta, 172cm korkea kevytrakenteinen koulutrakehner. Ori niitti menestystä jo nuorena varsalaatuarvosteluista ja sai lopulta II-kantakirjapalkinnon. Herkästi ratsain annettuihin apuihin vastaava Zekmyr menestyi kouluratsastuksessa jopa Grand Prix-tasolla. Monen omistajanvaihdoksen ja menestyksekkään kisauran jälkeen ori myytiin Pohjois-Saksasssa sijaitsevan Söllner&Rühl Studin yhdeksi kärkisiitosoriksi. Zekmyr toimi isänä lukuisille varsoille ja periytti vahvasti kevyttä rakennettaan. Varsat myös osoittivat sopivalla koulutuksella kyvykkyyttä jopa vaikeisiin koululuokkiin. Ori kuitenkin kuoli kenenkään arvaamatta 16-vuotiaana sydänkohtaukseen laitumella, jättäen monet tammannomistajat harmittelemaan ja etsimään uutta isäoria suunnitelmillensa.

ie. Jezzara oli 168cm korkea punaruunikko harrasteratsu, joka oli koko ikänsä pienellä tallilla Pohjois-Saksassa. Tammalla oli kaunis rakenne, joskaan sen omistaja ei kehdannut viedä sitä kantakirjattavaksi tai sen kummemmin kisaamaan. Jezzara treenasi kotonaan koulua, saavuttaen jotakuinkin tason vaativa A / PSG. Kymmenenvuotiaaksi käännyttyään Jezzara astutettiin ensimmäisen kerran ja seuraavana kolmena kesänä se varsoi melko laadukkaista oreista kolme varsaa, jotka perivät emänsä peruskiltin ja yhteistyönhaluisen luonteen. Varsakauden jälkeen tamma toimi jälleen harrastuskumppanina, kunnes 20-vuotiaana se piti lopettaa yleiskunnon yhtäkkiä heikettyä.

e. Inonia GER oli tummanrautias, 172cm korkea trakehnertamma, joka elämänsä aikana oli muutamalla Pohjois-Saksalaisella ratsastajalla kisaamassa kouluratsastuksessa. Inonia oli ratsastettavuudeltaan melko haastava ja vaikka sillä olisi ollut kapasiteettia vaikeampiin luokkiin, jäi se kisaamaan vain vaativa A-luokkia. Tamma varsoi kahdesti ja varsat eivät onneksi perineet emänsä perusluonnetta sekä pääsivät kisaamaan huipputasolla kouluratsastuksessa. Tamma lopetettiin pian viimeisen varsan vieroituksen jälkeen, sillä omistajan mielestä sen pito pitempää oli rahanhukkaa.

ei. Sornerth Do'tlar, 167cm korkea kimo ori, oli melko onneton elämänsä ajan. Peruskoulutus kesti tavallista tuplasti kauemmin, sillä oria vaivasi monet pienet jalkavaivat. Kun se lopulta pääsi kokeilemaan taitojaan kouluratsastuskilpailuissa, jäi siltä monia kausia väliin tai kesken jälleen jalkavaivojen vuoksi. Terveenä Sornerth liikkui kevyesti ja suuresti ja se olisi varmasti päässyt vaikemmalle mahdolliselle tasolle. Se oli helppo ratsastaa ja käsitellä, joten terveysongelmat olivat harmittava takaisku. Ori starttasi parhaimillaan vaativa B-luokissa ja astui muutaman tamman. Sitä ei kehdattu pitää siitosorinakaan, sillä hyppyyttäminenkin tuntui vaivaaman sen jalkoja, joten se lopetettiin 9-vuotiaana. Jalkavaivat eivät onneksi olleet perinnöllisiä ja Sornethin varsoilla oli parempi tulevaisuus edessään.

ee. Ilharyna SFG oli myöskin kimo, 170cm korkea Keski-Saksassa sijaitsevan SFG Stablesin kouluratsukasvateista. Talli yleensä nimittäin kasvatti kenttäratsuja. "Ryna" nimellä tunnettu tamma kehittyi kouluratsuna nopeasti ja sen reaktiivinen luonne oli oikean ratsastajan kanssa oikein sopiva kouluradoilla. Ryna menestyikin jopa Grand Prix-luokissa. Tamma oli myöskin palkittu II-kantakirjapalkinnolla. Kisauransa jälkeen se myytiin Pohjois-Saksaan pienelle, joskin rikkaalle kasvattajalle, joka omaksi iloksi kasvatti laadukkaita kouluratsuja myyntiin. Tällä omistajalla Ryna varsoikin viisi kertaa ja varsat perivät emänsä reaktiivisuuden, sekä korrektin kouluratsun rakenteen.

Jälkeläiset

05.06.2023
01.09.2023

trak-t. Evenstar Riju
drp-o. EZ Iconomatic

emä - Rivermaiden
emä - Ceinfryn Gwenydd

omistaja - VRL-12379
omistaja - VRL-12379

Kilpailut

Kilpailee porrastetuissakouluratsastuskilpailuissa

Saavuttanut tavoitetason 10 (Grand Prix).
Tarkastele ominaisuuspisteitä VRL-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

03.08.2016 >> Imrynin kotiutuminen (202 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Imrynin meille kuljetus saatiin sovittua nopealla aikataululla. Koeratsastukselta kotiuduttuani mietin, että oliko se musta ori nyt niin hieno kuin kuvittelin, vai olinko vain innostunut nopeasti ja heittänyt ne kuuluisat pinkit ostolasit päähän. No pianhan se nähtäisiin.

Rekan huristaessa pihaamme, kiirehdin paikalle sormet ristissä. Entinen omistaja heitti hevosen paperit minulle rekan ikkunasta ja groomini olivat jo purkamassa Imryniä rekasta. Pian lastaussiltaa alas tepastelikin komea tumma ori, joka kohteliaasti pienellä hörinällä ilmoitti saapumisestansa. Yhtä nopeasti kuin rekka oli pihaamme saapunut, niin se myös poistui paikalta. Siinä minä sitten paperit kourassa katselin kun työntekijämme syöttelivät orille vihreää pihassa ja kävivät rapsuttelemassa sitä tervehdykseksi. Ainakin vielä nyt se vaikutti oikein hyväkäytöksiseltä!

Paperit toimistoon heitettyäni päätin itse talutella oria pihapiirissä hetken, ennen kuin päästäisin sen hetkeksi karsinaan lepäämään. Imryn tallusteli oikein kuuliaisesti vierelläni, eikä yrittänyt karata ruohotupsujen pariin. Eikä sitä kummemmin häirinnyt ympärillä ohikulkevat uudet hevoset. Näytin sille niin maneesin kuin maastolenkkiemme alkupolut, joten jos kaikki menisi hyvin, pääsisi se huomenna jo tosihommiin.

Kun ori oli saanut jaloitella kunnolla, vein sen karsinaansa ja aloin katsella tarhausjärjestystä, miettien mihin tarhaan voisin sen vielä tänään mahdollisesti laskea hengailemaan. Tilaa onneksi oli, nyt jäi jännitettäväksi oliko se ennen saanut kuinka ulkoilla ja menisikö sillä aivan riehumiseksi kun se pääsisi tarhailemaan...

18.09.2022 >> Koulutunti hevosenhoitajalle (311 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Olin murtanut oman nilkkani joku aika sitten, enkä vielä voinut nousta ratsaille itse. Siispä tänään lupasin pitää hevostenhoitajilleni Rinekelle. Tuo olikin jo kentällä kävelemässä Imrynin kanssa.

"Moi Rineke! Nouse vain ratsaille, se kyllä osaa seisoa kivasti paikoillaan!" huikkasin kentän toisesta päästä siivotessani joitakin esteitä pois tieltä. Rineke oli ennen meille tuloa ollut groomi/ratsastaja entisessä työpaikassaan, joten uskoin, että hän selviäisi Imrynin kanssa.

"Okei, lähde vain ravailemaan. Muista ajatella kättäsi, Imryn vaatii tasaisen tuntuman ja paljon myötäyksiä." Rinekelle tuo ei tuottanut suurempia ongelmia ja Imryn liikkui kivassa muodossa. "Kunhan se vetristyy hieman enemmän, niin voit sitten pyytää hieman isompaa ravia ja välillä myös kokeilla koota sitä. Saat hetken tunnustella Imryniä vielä itsenäisemmin, lähdetään sen jälkeen varsinaisten tehtävien pariin!"

Pyysin Rineken siirtymään laukkaan. Hän selkeästi yllättyi orin suuresta laukasta, mutta pian istui siinä kroppa kiitettävästi mukautuen liikkeeseen. "Muista rentouttaa kättä, anna Imrynille tilaa liikkua!" Kun pelkkä laukka sujui mallikkaasti, annoin ratsukolle luvan kävellä hetken. Imryn ei paljoa piitannut uudesta kuskista ja esitteli itselle tyypillistä liikettään kuuliaisesti.

"Seuraavaksi voitaisiin tehdä pohkeenväistöä ensin käynnissä. Voisit tulla aina pituushalkaisijalle, josta väistät uralle, suunnan aina vaihtuen", ohjeistin Rinekeä. Väistöt sujuivat molempiin suuntiin melko kiitettävästi, välillä muistutin ratsastajaa myötäämään pidätteitä käytettyänsä, mutta muuten Rineken apujenkäyttö oli täsmällistä ja Imrynkin liikkui sen mukaisesti. "Siirry sitten raviin ja tee muutama väistö vielä!"

"Imryn ei tänään tarvitse hirmu pitkää treeniä, mutta voitaisiin kokeillä jokuset laukanvaihdot. Tule aluksi lävistäjälle ja hieman ennen uralle saapumista anna vaihtoavut. Kun se tuntuu luontevalta, voit kokeilla vaihtoa aiemmin, kunhan muistat valmistella vaihdon kunnolla." Tehtävä sujui ratsukolta vaivatta ja ohjeistin lisäksi myös tekemään muutaman laukanvaihdon joka neljännellä askeleella. Imrynille vaihdot olivat tuttu juttu ja Rinekekin suoritti avut kiitettävästi, joten minun ei paljoa tarvinnut neuvoa ratsukkoa.

Annoin Rinekelle vielä lopuksi muutaman vinkin tulevaisuutta varten ja ehdotin, että tämä voisi mennä maastoon pitkille loppukäynneille. Vähän vaihtelua Imrynille ja olihan tuo niin kiltti, että Rineke varmasti pärjäisi sen kanssa.

Tämä on virtuaalihevonen // This is a sim-game horse