Lopetettu 10.09.2023 nivelrikkovaivan vuoksi.

© Franz Venhaus, lisenssi

Rivermaiden ​†

VH15-021-0350
​​
trakehner, tamma
mustankimo, 173cm
syntynyt 18.10.2014, ikä 22v
koulupainotus - ko Grand Prix, re 100cm
​​
omistaa Launi (VRL-12379)
kasvattaja Reiner Feulner (evm)

---

KRJ-II elokuun 2023 tilaisuudessa pistein 5 + 40 + 18 + 20 + 15 = 98p.

Rivermaiden saapui meille valmiiksi koulutettuna GP-tasolle saakka ja kasvattaja oli tällä kisannut silloin tällöin jokusen vaativan luokan. Hintakin oli sen mukainen, mutta koska tunsin herra Reiner Feulnerin, tiesin, että tämä tamma kannattaisi hankkia hinnasta riippumatta. Toki kävin tamman koeratsastamassa ja pyysin vielä oman eläinlääkärini tsekkaamaan sen tarkasti. Eläinlääkäri antoi vihreän valon ja tamma oli tuntunut kivalta satulan alla, joten kaupat lyötiin lukkoon. Ainakin kyseessä olisi hyväsukuinen tamma, jos kilpaileminen ei sujuisi meillä, voisin pitää tamman siitostammana...

Luonnekuvaus

Rivermaiden eli Madi on perusluonteeltaan yhteistyöhaluinen työmyyrä, mutta toisinaan sen kyllästyessä tekemiseen, saattaa se keksiä hieman omaa hauskaa. Harjapakin sisältö voi löytyä leviteltynä ympäri tallin käytävää tai sitten ratsastaessa pysähdyksestä liikkeelle voidaan lähteä isolla pompulla eteenpäin. Tamma on hieman herkkähipiäinen, joten liian ronskisti sitä ei kannata harjata ja Madia tuntemattomalle eläinlääkärille kannattaa asiasta kertoa - jos ei halua Madin käyttävän hampaitaan tai kavioitaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Madin lempipuuhaa ihmisen kanssa on ehdottomasti koulukiemuroiden harjoittelu, kunhan kenttää ei pelkästään kierretä ympäri yhdessä askellajissa pitkään. Se reagoi hyvin pieniin apuihin ja tarjoaa keveitä tanssiaskeliaan lähes automaattisesti. Ravi on ehkä Madin askellajeista vaatimattomin, mutta lisäyksissä se on vähintäänkin keskinkertainen. Madin askellajeissa istuminen on ratsastajalle miellyttävää. Tamman ehdoton bravuuri on sarjalaukanvaihdot, joita se toisinaan suorittaisi enemmän kuin tarve, joten ratsastaja saa olla tarkkana. Madi hyppää myös ihan mielellään, joten hyppytreenejä voi pitää välillä tuoden vaihtelua tamman elämään. Se on myös rohkea ja luotettava maastoratsu.

Hevosautoon lastaus ja matkustaminen sujuu Madilta rutiinina ja kisapaikoilla se on oma itsensä, ehkä jopa hieman tyytyväisempi. Uudet ohikulkevat hevoset ja maisemat virkistävät sen mieltä selkeästi. Madi onkin hyvä matkustuskaveri hieman kokemattomille nuorille.  Kisasuorituksien aikana Madi jaksaa keskittyä tekemiseensä, vaikka lähistöllä hevoset hieman säikkyisivät tai huutelisivat kilpaa.

Sukutaulu & -selvitys

i. Beset By Foes evm trak, 158cm m	ii. Critical Strike evm trak, 167cm m	iii. Eventide Eliot evm trak, 166cm mrn
		iie. Night Swan evm trak, 169cm m
	ie. Gailë evm trak, 165cm prt	iei. Legend Long Lost evm trak, 165cm mkm
		iee. Gilraïn evm trak, 169cm rt
e. Eglan-sage evm trak, 173cm rnkm	ei. Linhirian Line evm trak, 168cm rnkm	eii. Line of Royals evm trak, 165cm mkm
		eie. Strawberry Silence evm trak, 162cm prn
	ee. Sageford evm trak, 164cm prt	eei. Clever Espace evm trak, 166cm trt
		eee. Sweetsong evm trak, 161cm rtkm

i. Beset by Foes keräsi kiinnostusta jo varsanäyttelyissä upeilla liikkeillään. Kantakirjaustilaisuudessa kenenkään yllätykseksi se palkittiin I-palkinolla. 158cm musta ori kilpaili kouluratsastuksessa Vaativa A-tasolla ja sillä olisi varmasti ollut kykyä myös vaativampiin luokkiin, mutta orin selkä alkoi oireilla, joten sen kilpailu-ura vähitellen päättyi. Ori pystyi olemaan jalostuskäytössä selkäoireista huolimatta, joten se muutti Münchenin laitamilla sijaitsevaan siittolaan. Luonteeltaan pienehkö ori oli yhteistyönhaluinen ja rohkea, joka tuntui periytyvän eteenpäin. 
ii. Critical Strike oli 167cm korkea upea musta trakehnerori, joka kantakirjattiin II-palkinnolla. Orin karisma ja upeat liikkeet hurmasivat myös koulutuomarit jopa Intermediate I tasolla. Luonteeltaan ori oli hieman ailahteleva, mutta ratsain pääasiassa yhteistyöhaluinen. Strike oli tallialueella kuitenkin se, joka aiheutti eniten meteliä ja harmaita hiuksia groomeille. Oria käytettiin  Saksassa jonkin verran trakehnerjalostuksessa ja se periytti vahvasti suurta liikettään.  
ie. Gailë syntyi Etelä-Saksassa Stuttgartin etelälaitamilla sijaitsevalla Seelman&Rohmer Stud-tilalla. 165cm korkea punarautias oli juuri sellainen tyypillinen rautias tamma, jota hankalahkon luonteensa vuoksi ei koskaan ratsukoulutettu kovin pitkälle. Sen sijaan se sai olla siitostammana nuoresta pitäen. Tamma varsoi kuusi kertaa ja kaikkien onneksi varsoista tuli päteviä kouluratsuja. 

e. Eglan-sage oli menestyksekkään kouluratsastajan Reiner Feulerin pitkäaikaisin kisaratsu, joka jäi Feulereille myös siitostammaksi. Tamma kilpaili hyvällä menestyksellä Intermediate I-II luokkia ja muutaman kerran se jopa starttasi Grand Prix -luokkia. Tamman luonne oli sopiva sekoitus reaktiivista suorittajaa ja kuitenkin rohkeaa, mutta järkevää mieltä. Sage varsoi viidesti ja varsat olivat pääasiassa hyviä ratsuja ja emän kimo väri periytyi vahvasti.
ei. Linhirian Line oli Franfurtin pohjoislaitamilla sijaitsevan Linhir Studin ori, joka ei koskaan saavuttanut suurta suosiota millään elämänsä osa-alueella. Ori kantakirjattiin III-palkinnolla ja se kilpaili vaativa A -luokkia keskinkertaisesti tuntemattomalla ratsuttajalla. 168cm kimo ori kiinnosti kuitenkin joitakin tammanomistajia ja sen jälkeläisistä tuli oivia kouluratsuja. Valitettavasti oria ei viitsitty pitää niin kauan, että sen jälkeläiset pääsivät näyttämään kykynsä ja se ruunattiin ja myytiin harrasteratsuksi.
ee. Sageford oli kaunis, 164cm korkea punarautias tamma, joka korvasi suurella sydämellään hieman keskinkertaista huonomman rakenteensa ja ei niin huikeat liikkeet, ainakaan koulupuolta ajatellen. Tamman omisti harrastelijakilpailija ja -kasvattaja, joka verkkaiseen tahtiin kävi joissakin koulukilpailuissa helppo A-vaativa B tasolla, välillä antaen sille vapaata kilpailumaailmasta varsottaen sen. Sageford oli oikein oiva emätamma ja sen jälkeläiset saivat kehuja hyvästä perusluonteesta. Moni näistä menestyikin paremmin kouluradoilla kuin tamma itse. 

Jälkeläiset

01.06.2022
05.06.2023
​13.06.2023

trak-t. Valmaryan Lebennin
​trak-t. Evenstar Riju
​trak-o. Evenstar Rauru

isä - Absolute
isä - Imryn Dalyl
​isä - Quest Completed

omistaja - VRL-12379
​omistaja - VRL-12379
​omistaja - VRL-12379

Kilpailut

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa
Tavoitetasona 10 (Grand Prix)
Tarkastele ominaisuuspisteitä VRL-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

01.06.2022 >> Ensimmäinen pikku-Madi (109 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Madi alkaa olla jo melko vanha, joten olemme pikkuhiljaa vähentäneet kisaamista ja varsa-ajatukset ovat tulleet etualalle. Katariina A:n esiteltyä orinsa Absoluten, päätin, että nyt oli Madin ensimmäinen sulho löytynyt. Melko kevyen rakenteen omaava Absolute olisi enemmän kuin täydellinen hieman raskaammalle Madille. Näin ainakin toivoin.

No tänä aamuna sitten aamutallin tekijä löysi Madin takaa tuijottelevan pienen rautiaan sukkajalan. Madi ei ollut näyttänyt selkeitä varsomisenmerkkejä, joten sitä ei osattu vahtia tarkemmin vielä. Mutta onneksi Madilta sujui varsominen ilman ongelmia yksinkin. Sen tammavarsa oli utelias kuin mikä alusta asti ja ehkä vähän turhan rohkea. Karsinan oven ollessa auki, se nimittäin olisi halunnut lähteä käytävälle haparoimaan ja Madi sai komentaa lapsukaistaan napakasti...

10.06.2021 >> Kotitreeniä (253 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Madi oli pitkällä kisaviikolla tässä vastikään jälleen ja tamma toimi pääasiassa oikein hyvin. Raviväistöistä saimme kuitenkin lähes joka päivä heikohkot pisteet, joten tänään päätin miettiä miten voisimme parantaa niitä. Suuntasin siis tamman kanssa maneesiin, jotta peilien avulla voisin analysoida väistöjämme.

Ennen varsinaista treeniä verryttelin tammaa ensin ravissa ja sitten laukassa ja se tuntui omalta itseltään, ehkä hieman väsyneeltä. Ennen väistöjä teimme muutamat avo- ja sulkutaivutukset ravissa sekä haimme lisättyä ravia. Madi tuntui olevan asioiden "työstökunnossa", joten lähdimme hakemaan väistöjä ravissa. Nyt kun tarkemmin tunnustelin, oli huonot pisteet selkeästi "ansaittu". Madi kyllä väisti, mutta väistö oli niin lievää, että olen varmasti nähnyt ratsastuskouluhevosenkin joskus näyttävän reilumpaa ristiaskelta. 

Tässä vaiheessa minulla olikin pieni huijarisyndroomakriisi ja mietin oliko tämä tamma Grand Prix -tason ratsu ja mikä ratsastaja minä olin tuolla tasolla kilpailemaan, jos en satulaan itse tuntenut aiemmin tuota ongelmaa. No, lähdin pyytämään Madilta enemmän ja enemmän, ottaen aavistuksen vahvempaa pidätettä ja napauttamalla raipalla väistättävän jalan apuna. Kyllä sieltä alkoi rehellistä väistöä tulla ja lopulta myös vähemmillä avuilla. Ehkä olin antanut tamman vain laiskotella epähuomioissani jo kauemmin.

Liikaa en väistöjä halunnut hinkata, vaan päätimme treenin sarjavaihtoihin, joiden määrää vaihtelin pitäen Madin hereillä. Nämä Madi suoritti itselleen tyypillisesti oikein hyvässä rytmissä. Lopuksi vielä pyysin jokusen lisätyn laukkapätkän, eikä Madi enää tuntunut yhtään väsyneeltä. Ehkä väsymys oli vain minun päässäni. Loppuverryttelyä kohti siirtyessämme sain jopa pidätellä tammaa enemmän, sillä se olisi mielellään päästellyt menemään. 

Huomenna joku groomeista saisi juoksuttaa Madin ja sitten se saa levätä jokusen päivän. Jos sen jälkeen se tuntuisi vielä väsyneeltä, on vika minun päässä...

05.05.2021 >> Uljas valkoinen ratsu (175 sanaa, kirjoittanut omistaja hevostenhoitaja Veran näkökulmasta)
Tämä aamu se alkoi enemmän kuin loistavasti. Olimme kisoissa ja minulla oli aamun ensimmäisten asioiden teko yksin. Heiniä hevosille jakaessani huomasin nimittäin, että Madi oli yöllä repinyt loimensa pois päältä ja nukkunut molemmilla kyljillään, missäs muussaan, kuin omassa paskassaan. Päivän luokat alkoivat myös todella varhain, mutta ratsastajamme ja toinen groomi saapuisi myöhemmin. 

Karsinoiden siivous saisi odottaa, pesisin tämän tamman ennen väkirehuja. Madi sai siis pärjätä muutamma suullisella heinää ja suuntasin tamma narunpäässä pesupaikoille. No, olisihan se ollut liian helppoa, jos VESI OLISI TOIMINUT. Niimpä sain raahata tympääntynyttä tammaa perässäni suunnatessani lähistöllä päivystävien tallivastaavien luo. Ongelma ei ollut onneksi iso ja pääsin pesemään tamman lähes samantien. Mutta omat hermoni alkoivat olla tiukilla. Madi onneksi seisoi kiltisti paikoillaan pikapesun aikana, joskin sen hapan naama kertoi tasan mitä se ajatteli aamupalan keskenjäännistä. 

Kun tamma taas oli enemmän valkoinen, kuin ruskea ja keltainen, päästin sen takaisin heinien pariin uudestaan loimitettuna. Pidin myös tammaa vähän väliä silmällä, ettei se repisi loimiaan ja piehtaroisi ennen kuin siivoaisin sen karsinan. Mutta ennen sitä, oli minun jatkettava aamutoimia väkirehujen jaon muodossa...

Tämä on virtuaalihevonen // This is a sim-game horse