|
Valmaryan HerleVH22-031-0192
suomalainen puoliverinen, tamma tummanruunikko, 163cm syntynyt 12.06.2022, ikä 8v estepainotus - ko helppo A, re 150cm omistaa Launi (VRL-12379) kasvattaja Valmarya |
|
Herle oli rakkaan kasvattini Hertan toinen varsa pitkän tauon jälkeen ja pelkäsin synnytystä yli kaiken. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja upea tummanruunikko oli ennätysajassa jaloillaan yrittämässä pukitella hupsuna. Isäksi valiutui Katariina A:n upea Goutieres la Bentley, joka on kantakirjattu II-palkinnolla ja menestynyt loistavasti esteradoilla. Eli näillä näkymin Herlellä olisi kaikki eväät ollakseen loistava esteratsu. Nyt pitäisi vain malttaa olematta aloittamatta tammaa liian aikaisin, jotta se saa kasvaa niin henkisesti kuin fyysisesti tarpeeksi...
|
|
Luonnekuvaus
Herle on todella aktiivinen tamma, joka olisi koko ajan tekemässä jotain ja jos sitä toppuuttelee, suuttuu se melkein ja alkaa näyttää luimunaamaa. Karsinaan Herle tarvitsee niin leluja joita se voi retuutta, kuten myös esimerkiksi ruokaleluja, joita nuoleskella ja näprätä. Hoito onnistuu parhaiten irti karsinassa, vaikka se kyllä tarvittaessa seisoo kiinni yhdestä tai kahdesta narusta. Herlen mieli vain pysyy rennoimpana kun sillä on mahdollisuus liikkua, jos niin sen pieneen päähän juolahtaa. Satulointi ja suitsitus ei sitä niinkään häiritse, jos se on malttanut rauhoittua olemaan aloillaan, muuten ei kannata yrittää, sillä se vain pahentaa Herlen halua pyöriskellä. Jalkoja nostaessa tamma kuitenkin jähmettyy kuin tatti, joten on se edes jotakin oppinut todella hyvin.
Ratsastaessa Herlen aktiivisuus on hyvä ja paha asia. Jos sen saa keskittymään saa siitä 100% uskomatonta hienoutta ulos, mutta jos sen aivot jää jonnekin pusikkoon tai toiseen hevoseen jumiin, on se vaikea saada takaisin avuille. Hyvänä päivänä se on kuitenkin miellyttävä ratsastaa, sillä on aivan ihana laukka. Ravi on melko heikko, lyhyt ja pompottava kaikesta treenistä huolimatta. Tamma on nopea kuin mikä ja hyppää kuitenkin erinomaisesti. Se ei juurikaan pelkää mitään, se ei vain aina muista kuunnella ratsastajan apuja ja joskus tulee puomeja siksi, kun neiti luulee osaavansa valita ponnistuspaikan paremmin kuin ihminen. Maastossa sen nopeus on eduksi ja kenttäluokissa se onkin aikamoinen ruusukehai.
Kaikesta sähläämisestä huolimatta tamma on erityisen viisas ja nopea oppija. Se voidaankin juoksuttaa ilman naruja tai mitään ja se toimii vain ääniavuin. Maastakäsin se myös osaa väistöt ja taivutukset äänikomennoin. Ainakin niin kauan kuin tarpeeksi usein tulee ruokapalkkaa... Herle lastautuu helposti, mutta sillä on matkan aikana oltava koko ajan heinää tai se turhaantuu. Pitemmällä matkalla taukoja olisikin hyvä pitää enemmän ja tarjota vaikka mashvettä, jolla se voi leikkiä ja toki myös saada ekstranesteystä. Kisapaikoilla Herle ei suurempia stressaa, mutta sen keskittymiskyky on toisinaan hyvinkin koetuksella...
Ratsastaessa Herlen aktiivisuus on hyvä ja paha asia. Jos sen saa keskittymään saa siitä 100% uskomatonta hienoutta ulos, mutta jos sen aivot jää jonnekin pusikkoon tai toiseen hevoseen jumiin, on se vaikea saada takaisin avuille. Hyvänä päivänä se on kuitenkin miellyttävä ratsastaa, sillä on aivan ihana laukka. Ravi on melko heikko, lyhyt ja pompottava kaikesta treenistä huolimatta. Tamma on nopea kuin mikä ja hyppää kuitenkin erinomaisesti. Se ei juurikaan pelkää mitään, se ei vain aina muista kuunnella ratsastajan apuja ja joskus tulee puomeja siksi, kun neiti luulee osaavansa valita ponnistuspaikan paremmin kuin ihminen. Maastossa sen nopeus on eduksi ja kenttäluokissa se onkin aikamoinen ruusukehai.
Kaikesta sähläämisestä huolimatta tamma on erityisen viisas ja nopea oppija. Se voidaankin juoksuttaa ilman naruja tai mitään ja se toimii vain ääniavuin. Maastakäsin se myös osaa väistöt ja taivutukset äänikomennoin. Ainakin niin kauan kuin tarpeeksi usein tulee ruokapalkkaa... Herle lastautuu helposti, mutta sillä on matkan aikana oltava koko ajan heinää tai se turhaantuu. Pitemmällä matkalla taukoja olisikin hyvä pitää enemmän ja tarjota vaikka mashvettä, jolla se voi leikkiä ja toki myös saada ekstranesteystä. Kisapaikoilla Herle ei suurempia stressaa, mutta sen keskittymiskyky on toisinaan hyvinkin koetuksella...
Sukutaulu & -selvitys
| i. Goutieres La Bentley VH16-031-0887 fwb, 160cm rn Ch, KTK-II |
ii. Goutieres la Winoc VH16-031-0879 fwb, 162cm trn |
iii. Liost evm fwb, 170cm rnkm |
| iie. Cherie evm fwb, 157cm trn |
||
| ie. Goutieres la Aimé VH16-031-0878 fwb, 170cm trn KTK-II |
iei. Cornation evm fwb, 169cm m |
|
| iee. Lila Von evm fwb, 169cm rt |
||
| e. Hopealaakson Hertta VH15-031-0130 fwb, 167cm trn KTK-II |
ei. Tartarus VH12-031-0455 fwb, 169cm rn VIR MVA Ch, KTK-II, ERJ-II, EV-II |
eii. Roman Reloaded evm fwb, 170cm rn |
| eie. Hai Yeh Maya evm fwb, 169cm rn |
||
| ee. Laerchon VH14-077-0050 dwb, 169cm rn KTK-III |
eei. Zelek evm trak, 171cm m |
|
| eee. Begild evm dwb, 171cm trt |
Jälkeläiset
|
|
Kilpailut
|
Päiväkirja & valmennukset
10.07.2022 >> ensimmäisiä ratsastuskertoja ilman avustajaa (588 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Herlen ratsukoulutus on edennyt yllättävän hyvin. Herle on erittäin motivoitunut ruokapalkkaan, joskin vaikeuksia tuottaa sen keskittymisen siirtyminen esim. laitumilta huuteleviin hevosiin. Kun sitä saa muutaman kerran palkattua aika tiheään, muistaa se, että ainiin, tältä ihmiseltä saa namia ja keskittyy se jonkin aikaa ihan kivasti. Kunnes tulee liian iso häiriötekijä jostain ulkopuolelta ja sen keskittyminen herpaantuu. Se kuitenkin pysyy hallinnassa ja tottelee eteenpäinajavia apuja ja hidastaa, mutta esimerkiksi kääntyminen on hankalaa, sillä se haluaisi vaan kaula kiemuralla katsella äänen/liikkeen suuntaan. Se ei siis kuitenkaan pelkää, se on vain liian utelias.
Tänään päätin tehdä Herlen hoitaesta saakka yksin. Yleensä minulle siis varustetaan ja hoidetaan osa hevosista, mutta halusin nähdä vaikuttaako, jos sama ihminen tekee sen kanssa koko ajan yhden kerran jutut. Herle oli tallissa viimeistelemässä pieniä päiväheiniään laitumella olon jälkeen. Se on niin kovin ruipelo, joten se saa ekstraheinää, vaikka laitumella on reilusti syötävää. Harjasin tamman huolella ja se malttoi jopa olla paikoillaan, kun heinää oli vielä edessä. Heinät loppuivat juuri kun oli kavioiden tsekkauksen vuoro, mutta palkkasin jokaisen jalan jälkeen Herlen lempirehulla, joten se malttoi odottaa ja pitää jalkojansa yllä. Tämän jälkeen vein tamman hoitopaikalle, jossa sen on hankala seisoa paikoillaan toisinaan. Ajattelin, että pelkkä varusteiden pukeminen olisi tarpeeksi lyhyt aika, jotta Herlen ei tarvitsisi alkaa häseltää. Nyt vielä koulutuksen alussa palkkaan Herleä aina kun se menee ja kääntyy kivasti hoitopaikalle ja pysähtyy maltillisesti odottamaan. Rapsuttelin sitä myös hetken kutisevista paikoista. Varustin melko nopeasti, ja annoin jokaisen varusteen jälkeen vielä palkan, etenkin kun se seisoi aloillaan!
Kentälle siirtyessä Herle kuuli kavereidensa huutelua laitumelta ja sen ei voinut keskittyä muuhun. Olen opettanut sille peruuttamisen rauhoittumisharjoituksena, ja pyysinkin sitä peruuttamaan. Tamma suoritti sen hienosti, palkkasin ja toistin. Nyt Herle keskittyi vähän enemmän minuun ja pääsimme kävelemään kentälle saakka ilman, että tamma kroppa ja kaula kiemuralla astuu minne sattuu ja rikkoisi varpaani... Selkäännousu sujui vaivatta korkealta jakkaralta ja tästäkin tamma vielä sai palkkaa. Seisoin tarkoituksella melko pitkään paikoillaan, ennen kuin pyysin käyntiä, jotta Herle oppisi, ettei selkäännousun jälkeen ole aina hätä lähteä liikkeelle. Rapsuttelin tammaa samalla sään kohdalta ja se tuntui nauttivan.
Lopulta pienellä lantion liikkeellä pyysin Herlen käyntiin. Kävelin melko pitkin ohjin ristiin rastiin kenttää ja näytin Herlelle sinne rakennettuja uusia esteitä. Annoin sen haistella esteitä, mutta se ei tuntunut jännittävän niitä - ihmetteli vain että mitäs nämä täällä tekevät. Keräsin hieman ohjia lähdin ravailemaan. Herle osaa kulkea jo aika hienosti "oikeinpäin", mutta palkkasin sitä kun se erityisesti ponnisteli takapään kropan alle, kohotti säkää ja käytti keskikropan lihaksiaan oikein. Herle pysähtyy kuin seinään palkkamerkistä, ja toisinaan heilahdin satulassa kuin mikäkin aloittelija... Otin vielä yhdet laukkaympyrät molempiin suuntiin ja annoin Herlen laukata siinä muodossa, mikä sille oli helpoin. Se nyt ei ollut kauneinta nähtävää, mutta ei lapsella vielä ole lihaksia parempaan, joten en kehdannut pyytää enempää vielä. Palkkasin tammaa tässä välissä, annoin pitkät ohjat ja lähdin kävelemään tallialueen ympäri kulkevan laukkaradan loppuverryttelyksi.
Ihmeen kaupalla Herle ei välittänyt hirveästi vaikka kuljimme monien eri hevosten ohi ja toisia ratsukoitakin tuli vastaan. Herle käveli rentoa käyntiä ja olin niin ylpeä nuorukaisesta, joka ei vielä paljoa ole ollut kentän ulkopuolella ratsastettavana. Tallin pihaan päästyäni heiluin satulassa vielä hassusti ja koskettelin jaloilla ja käsillä Herleä hupsuista paikoista, jotta se tottuisi kaikenlaiseen erikoiseen mitä voi tapahtua vaikka vahingossa ihmisen kanssa. Herle käänsi vain korviaan taakse, kuin kuunnellen että mitä ihmettä se täti nyt tekee... Tulin ratsailta ja vein tamman karsinaansa, jossa nopsaan purin varusteet pois. Hain pienen kasan heinää lisäksi ja harjailin tamman tehden samalla lopputsekin. Herle vaikutti rennolta ja välillä kiinnostuen katseli mitä teen. Loistavaa jos sen kiinnostus vähitellen alkaisi pysyä ihmisen kanssa työskentelyssä, eikä kaikessa muussa!
Herlen ratsukoulutus on edennyt yllättävän hyvin. Herle on erittäin motivoitunut ruokapalkkaan, joskin vaikeuksia tuottaa sen keskittymisen siirtyminen esim. laitumilta huuteleviin hevosiin. Kun sitä saa muutaman kerran palkattua aika tiheään, muistaa se, että ainiin, tältä ihmiseltä saa namia ja keskittyy se jonkin aikaa ihan kivasti. Kunnes tulee liian iso häiriötekijä jostain ulkopuolelta ja sen keskittyminen herpaantuu. Se kuitenkin pysyy hallinnassa ja tottelee eteenpäinajavia apuja ja hidastaa, mutta esimerkiksi kääntyminen on hankalaa, sillä se haluaisi vaan kaula kiemuralla katsella äänen/liikkeen suuntaan. Se ei siis kuitenkaan pelkää, se on vain liian utelias.
Tänään päätin tehdä Herlen hoitaesta saakka yksin. Yleensä minulle siis varustetaan ja hoidetaan osa hevosista, mutta halusin nähdä vaikuttaako, jos sama ihminen tekee sen kanssa koko ajan yhden kerran jutut. Herle oli tallissa viimeistelemässä pieniä päiväheiniään laitumella olon jälkeen. Se on niin kovin ruipelo, joten se saa ekstraheinää, vaikka laitumella on reilusti syötävää. Harjasin tamman huolella ja se malttoi jopa olla paikoillaan, kun heinää oli vielä edessä. Heinät loppuivat juuri kun oli kavioiden tsekkauksen vuoro, mutta palkkasin jokaisen jalan jälkeen Herlen lempirehulla, joten se malttoi odottaa ja pitää jalkojansa yllä. Tämän jälkeen vein tamman hoitopaikalle, jossa sen on hankala seisoa paikoillaan toisinaan. Ajattelin, että pelkkä varusteiden pukeminen olisi tarpeeksi lyhyt aika, jotta Herlen ei tarvitsisi alkaa häseltää. Nyt vielä koulutuksen alussa palkkaan Herleä aina kun se menee ja kääntyy kivasti hoitopaikalle ja pysähtyy maltillisesti odottamaan. Rapsuttelin sitä myös hetken kutisevista paikoista. Varustin melko nopeasti, ja annoin jokaisen varusteen jälkeen vielä palkan, etenkin kun se seisoi aloillaan!
Kentälle siirtyessä Herle kuuli kavereidensa huutelua laitumelta ja sen ei voinut keskittyä muuhun. Olen opettanut sille peruuttamisen rauhoittumisharjoituksena, ja pyysinkin sitä peruuttamaan. Tamma suoritti sen hienosti, palkkasin ja toistin. Nyt Herle keskittyi vähän enemmän minuun ja pääsimme kävelemään kentälle saakka ilman, että tamma kroppa ja kaula kiemuralla astuu minne sattuu ja rikkoisi varpaani... Selkäännousu sujui vaivatta korkealta jakkaralta ja tästäkin tamma vielä sai palkkaa. Seisoin tarkoituksella melko pitkään paikoillaan, ennen kuin pyysin käyntiä, jotta Herle oppisi, ettei selkäännousun jälkeen ole aina hätä lähteä liikkeelle. Rapsuttelin tammaa samalla sään kohdalta ja se tuntui nauttivan.
Lopulta pienellä lantion liikkeellä pyysin Herlen käyntiin. Kävelin melko pitkin ohjin ristiin rastiin kenttää ja näytin Herlelle sinne rakennettuja uusia esteitä. Annoin sen haistella esteitä, mutta se ei tuntunut jännittävän niitä - ihmetteli vain että mitäs nämä täällä tekevät. Keräsin hieman ohjia lähdin ravailemaan. Herle osaa kulkea jo aika hienosti "oikeinpäin", mutta palkkasin sitä kun se erityisesti ponnisteli takapään kropan alle, kohotti säkää ja käytti keskikropan lihaksiaan oikein. Herle pysähtyy kuin seinään palkkamerkistä, ja toisinaan heilahdin satulassa kuin mikäkin aloittelija... Otin vielä yhdet laukkaympyrät molempiin suuntiin ja annoin Herlen laukata siinä muodossa, mikä sille oli helpoin. Se nyt ei ollut kauneinta nähtävää, mutta ei lapsella vielä ole lihaksia parempaan, joten en kehdannut pyytää enempää vielä. Palkkasin tammaa tässä välissä, annoin pitkät ohjat ja lähdin kävelemään tallialueen ympäri kulkevan laukkaradan loppuverryttelyksi.
Ihmeen kaupalla Herle ei välittänyt hirveästi vaikka kuljimme monien eri hevosten ohi ja toisia ratsukoitakin tuli vastaan. Herle käveli rentoa käyntiä ja olin niin ylpeä nuorukaisesta, joka ei vielä paljoa ole ollut kentän ulkopuolella ratsastettavana. Tallin pihaan päästyäni heiluin satulassa vielä hassusti ja koskettelin jaloilla ja käsillä Herleä hupsuista paikoista, jotta se tottuisi kaikenlaiseen erikoiseen mitä voi tapahtua vaikka vahingossa ihmisen kanssa. Herle käänsi vain korviaan taakse, kuin kuunnellen että mitä ihmettä se täti nyt tekee... Tulin ratsailta ja vein tamman karsinaansa, jossa nopsaan purin varusteet pois. Hain pienen kasan heinää lisäksi ja harjailin tamman tehden samalla lopputsekin. Herle vaikutti rennolta ja välillä kiinnostuen katseli mitä teen. Loistavaa jos sen kiinnostus vähitellen alkaisi pysyä ihmisen kanssa työskentelyssä, eikä kaikessa muussa!
Tämä on virtuaalihevonen // This is a sim-game horse
