Rhagaea

VH23-044-0148

holstein, tamma
tummanruunikko, 171cm
syntynyt 12.04.2023, ikä 8v
koulupainotus - ko Int I

omistaja Launi (VRL-12379)
kasvattaja Knudsen&Smidt (evm)

KTK-III joulukuun 2023 tilaisuudessa pistein 15 + 15 + 17 + 15 = 62p.
KRJ-II maaliskuun 2024 tilaisuudessa pistein 5 + 5 + 40 + 18 + 20 + 14,5 = 97,5p.

Tallissa alkoi olla kouluhevosia turhan vähän, jolloin pääsinkin ostohousut jalassa selailemaan myyntipalstoja. Kouluhevosia kasvattava Knudsen&Smidt tarjosi useampaakin kehityskelpoista hevosta myyntiin, mutta holsteintamma Rhagaea iski silmääni eniten. Sain koeratsastuksen samalle päivälle. Tamma tuntui oikein herkältä ja liikkui hienosti. Minut tuntien olin tullut paikalle varmuuden vuoksi kaksipaikkaisella hevosautolla, joten kaupat lyötiin lukkoon niillä näppäimillä ja ajelin "Reetu" tammani kanssa kotia kohti...

Luonnekuvaus

Reetu on melko ailahteleva tapaus. Perusluonteeltaan se on kuitenkin rohkea "taistelijaluonne". Toisina päivinä neiti tykkää kaikenlaisesta hemmottelusta ihmisen puolelta ja toisinaan siihen ei saisi koskeakaaan. Ainakaan jos herkkuja ei tarjota aina välissä... Satuloidessa kannattaakin tammaa varmuuden vuoksi käsitellä silkkihansikkain, ettei neiti pahoita mieltänsä. Taluttaessa tai muuten maasta käsin työskennellessä Reetun huomio karkaa usein ohiliikkuviin hevosiin tai muuhun erikoiseen. Toisinaan saakin varoa omia varvasressukoita, kun Reetun jalat menevät minne sattuu sen kuikuillessa millon mihinkin suuntaan.

Sileällä ratsastaessa Reetu on melko herkästi innostuva ja sen lempiaskellaji olisi "kovaa". Liian yllättävistä pidättävistä avuista se ei myöskään pidä, vaan sitä pitää pikkuhiljaa "huijata" monien puolipidätteiden avulla kohti haluttua siirtymistä tai temmonmuutosta. Kaikesta huolimatta tamma kaipaa reilusti jalalla ratsastusta askeleiden rytmin ja tamman mielen vuoksi. Jos se ei koe saavansa ratsastajalta tukea, alkaa se helposti nähdä mörköjä (?) kentän laidoilla ja puskissa. Kun tammaan tottuu, saa kuitenkin nauttia sen ilmavista askeleista, jotka tuntuvat satulaan kuin pilven päällä istuisi.

Reetu ei hirveästi ymmärrä esteiden päälle, mutta puomitreenit on sen kanssa oikein oivaa vaihtelua. Miksei pikkuesteiden hyppely mielenvirkistykseksikin, joskin tamman loikat ovat sellaisia, ettei ikinä voi tietää hyppääkö tamma aivan liian kaukaa ratsastajan aavistamatta mitään. Maastossa Reetu on hieman arka, mutta tuttu hevonen edellä sen kanssa voi nauttia rennoista maastolenkeistä.

Lastauksessa tai matkustamisessa ei Reetulla ole ongelmia ja yleisesti uusissa paikoissa se on kuin kotonakin. Onko se sitten hyvä asia, sitä voi jokainen Reetun kanssa työskentelevä miettiä omalle kohdalleen. Ainakin voi etukäteen arvella, kuinka tamma käyttäytyy. Reetulle kannattaa ratsastaessa laittaa suosiolla punainen rusetti häntään, sillä sitä toisinaan ärsyttää liian läheltä kulkevat toiset hevoset. Kun Reetun oppii tuntemaan, on se kuitenkin oikein mukava kilpakaveri, jonka kanssa ei ainakaan tule tylsää.

Sukutaulu & -selvitys

i. Olaceran holst, 177cm rn	ii. Oriric evm holst, 175cm trn	iii. Onvyr evm holst, 176cm mrn
		iie. Kilyn evm holst, 168cm mkm
	ie. Daratrine evm holst, 170cm rnkm	iei. Folas evm holst, 171cm rnkm
		iee. Kelvhana evm holst, 167cm trn
e. Pacaryna evm holst, 166cm mrn	ei. Inialos evm holst, 171cm m	eii. Ievis evm holst, 169cm mrn
		eie. Katia evm holst, 165cm trn
	ee. Minuvae evm holst, 171cm trt	eei. Anidor evm holst, 172cm prt
		eee. Eloimaya evm holst, 171cm trn

i. Olaceran oli 177cm ruunikko holsteinori, joka syntyi Mika Knudsenin kotitilalla melko menestyneistä vanhemmista. Knudsen koulutti orin itse ja kilpaili sillä koulua parhaimpina vuosina jopa Int I-tasolla. Ori kantakirjattiin III-palkinnolla ja siitä tuli ensimmäinen jalostusori Knudsenin ja hänen ystävän perustamalla tallilla. Jalostuksessa sitä käytettiin maltillisesti ja suurin osa varsoista syntyikin Knudsen&Smidtin tilalla ja vain muutama oli ulkopuolisista tammoista. Varsoja syntyi 15 ja ne perivät orin säpäkkään luonteen ja pitkät jalat. Ori lopetettiin 22-vuoden iässä nivelrikon vaivatessa sitä turhan paljon.
ii. Oriric oli 175cm tummanruunikko kouluratsu joka parhaimpina vuosina kilpaili GP-luokissa ja edusti Saksaa jopa virtuaaliolymppialaisissa ratsastajansa Markus Ecksteinin kanssa. Ori kartakirjattiin II-palkinolla ja menestyi myös nuorena nuorten hevosten testeissä, joka varmisti orin jalostuskäytön pitkin sen elinikää. Etenkin hieman vanhempana se oli todella kysytty ori, kun sen vanhimmät jälkeläiset alkoivat aloittamaan kisauriansa hyvällä menestyksellä. Oriricilaisia syntyikin yli 300 niin Saksassa, Belgiassa, Alankomaissa ja Tanskassa. Ori periytti etenkin upeaa laukkaansa.
ie. Daratrine oli 179cm ruunikonkimo tamma, joka varsoi neljä- ja viisivuotiaana ensimmäiset varsansa. Tamma kantakirjattiin II-palkinnolla, saaden kehuja etenkin hyvästä luonteestaan. Tamma alkoi kilpailla 7-vuotiaana ja nousi melko nopeasti kilpailemaan vaativammissa luokissa, saavuttaen Int I-tason parhaimpina vuosinaan. Kilpailusta eläköidyttyään tammalla teetettiin kaksi varsaa lisää sekä lisäksi kolme sijaistammoista. Tamman jälkeläiset olivat kovin haluttuja ratsuja ammattiratsastajien keskuudessa ja ne kiersivät kisakenttoja vähintään yhtä paljon kuin emänsäkin.

e. Pacaryna oli toisen sukupolven siitostammoja Knudsen&Smidtin tilalla. Tamma menestyi hyvin nuorten hevosten arvosteluissa ja se kantakirjattiin II-palkinnolla. Tamman ratsukoulutus oli vaivatonta ja se työskenteli mielellään, mutta sillä startattiin parhaimmillaan vain vaativa A-luokissa ja sen pääasiallinen "työ" olikin uusien dressagetähtien tähän maailmaan tuominen. Tamma varsoi huimat 10 kertaa ja varsoista tuli hyvin sekalainen sakki huipputason kouluratsuja. Tamma jouduttiin lopettamaan 23-vuotiaana pahan laitumella sattuneen onnettomuuden vuoksi.
ei. Inialos, 171cm korkea musta kouluori, oli kantakirjattu III-palkinnolla ja menestynyt nuorten hevosten arvosteluissa. Se ei kuitenkaan koskaan päässyt kilpailemaan tasolla, jossa sille olisi ollut potentiaalia monien ikävien loukkaantumisien ja ratsastajanvaihdoksien aiheuttamien häiriöiden vuoksi. Ori oli kuitenkin luonteeltaan kiltti ja sillä oli hyvät liikkeet, joten sitä käytettiin maltillisesti jalostuksessa Saksan sisällä. Ori oli hyvin kevytrakenteinen, joten se oli haluttu etenkin hieman raskaammille tammoille. Jälkeläisiä sille kertääntyi lopulta hieman yli 20, joilla onneksi oli parempi tuuri kouluaitojen sisällä tulevaisuudessa.
ee. Minuvae oli 171cm tummanrautias kiukkupylly, tamma isolla T:llä. Hankalasta luonteesta huolimatta sillä oli kuitenkin liikettä vaikka muille jakaa. Rakenteeltaan se oli hieman raskaahko, mutta se kantakirjattiin kuitenkin III-palkinnolla. Ratsuna tamma oli haastava, mutta menestyi kuitenkin kouluaitojen sisällä jopa PSG-tasolla. Se myytiin kuitenkin suhteellisen nuorena Knudsen&Smidtin yhdeksi kantasiitostammaksi ja tässä työssä se oli kultaakin kalliimpi. Tamman ollessa tiineenä sen luonne muuttui täysin ja varsojaan hoitaessa se oli myöskin lauhkea kuin lammas, mutta tarkka ettei pienokaisille sattunut mitään. Tamma varsoi viidesti ja kolme näistä saavutti aikanaan GP-koululuokat hyvällä menestyksellä.

Jälkeläiset

01.09.2023
12.10.2023

holst-o. Evenstar Scordatura
drp-t. EZ Amaryllis Belladonna

isä - Scorchis
isä - Cillian

omistaja - VRL-12379
omistaja - VRL-12379

Kilpailut

Kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa

Tavoitteena taso 8 (Int I).
Tarkastele ominaisuuspisteitä VRL-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

05.06.2024 Reetun saapuminen Evenstariin (165 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Kun saavuin pihaan vihdoin kaksipaikkaisen hevosautoni kanssa, tuli Rineke vauhdilla katsomaan kahta uutta tammaani, Reetua ja Elenaa, jotka molemmat olin juuri ostanut Knudsen&Smidt -firmalta. Reetu oli autossa ensimmäinen ja Rineke nappasi tamman riimunnarun varteen ja ulos autosta. "She's beautiful, how was she to ride?" Rineke kysyi, rapsutellen hieman hermostunutta Reetua, joka katseli ihmeissään ympärilleen. "Oh well, she is quite, um, sensitive... But she has potential!" yritin vastata ympäripyöreästi. "Sounds very promising, Launi..." Rineke sanoi pyöritellessään silmiään.

Reetu rauhoittui syömään ruohoa ja minä puolestani otin Elenan autosta ulos, jottei se suotta keräisi kierroksia, kun ei nähnyt kaveriaan enää kunnolla. Tamma keksi kuitenkin, että lastaussilta oli laavaa, tai jotain vastaavaa, ja loikkasi sen yli, melkein liukastuen kivetyllä pihatiellämme. Jotenkin onnistuin pitämään narusta kiinni ja rauhoittamaan tamman pikaisesti ja pian sekin nautiskeli hieman ruohoa. "So this one was the special one.." sanoin Rinekelle, joka pyöritteli päätään. "I hope they are worth it..." Rineke sanoi ja lähdimme taluttamaan tammoja talliin sekä purkamaan kuljetussuojia ja valmistelemaan tammoille karsinoita ja tarhaa.

10.06.2024 Ensimmäinen ratsastus kotona (330 sanaa, kirjoittanut omistaja)
Reetu oli saanut laiduntaa suurimman osan ajastaan uudessa kotonaan. Se tuntui olevan enemmän kuin tyytyväinen laitumella Elena-tammakaverinsa kanssa. Joka päivä otimme sen kuitenkin juoksutukseen ja totuttelemaan talliin ja muihin paikkoihin, joissa se tulisi jatkossa viettämään paljon aikaa, kuten kentällä, maneesissa, kävelykoneessa...

Jos jotain olimme huomanneet, oli se Reetun keskittymiskyvyn auttamaton puute toisinaan. Toivoin niin kovasti, että kyseessä oli vain se, että tammalla olisi liikaa energiaa ja kunnon treenissä se malttaisi olla häseltämättä joka suuntaan yhtä aikaa ihan vain taluttaessa laitumelta talliin. Puhumattakaan työskentelystä esimerkiksi juoksuttaen. Tänään olisi ensimmäinen kerta, kun nousisin tamman selkään kotona ja minua hieman jännitti kuinka siinä tulisi käymään.

Rineke oli valmistellut tamman minulle ja toi sen kentälle. Reetu oli päivän viimeinen hevonen, ihan varmuuden vuoksi jos jotain sattuisi, tai tarvitsisin ekstrapaljon aikaa. Annoin Rinekelle luvan laitella kamppeet kasaan ja lähteä kotiin, mutta nainen vaati saada jäädä katsomaan kuinka Reetu liikkui. No, enhän minä sitä voinut kieltää ja kieltämättä seura ei tehnyt pahaa, etenkään kun tamma steppaili jo käynnissä hermostuneesti eteenpäin. Muut ratsastajat olivat jo lähteneet kotiin, joten olisin ollut aivan yksin tallilla, eikä kukaan olisi auttamassa, jos lentäisin satulasta maahan ja Reetu juoksisin pitkin pihoja onnellisena...

Alkuraveissa tamma oli todella reaktiivinen ja esimerkiksi säpsyi kentän laidalla kasvavan pensasaidan heilahtaessa kevyessä tuulessa silloin tällöin. Kuitenkin määrätietoisesti jatkaessani ratsastusta, Reetu alkoi keskittyä enemmän ja laukassa se oli melkein jopa rento. Kunnes se siis näki taas puskassa jotakin, otti sivuloikan ja keräsi kierroksia niin, että se vaati useamman reippaan laukkakierroksen kentän ympäri rauhoittuakseen.

Väistöjä alkaessani ratsastaa Reetu oli jo paljon paremmin työmoodissa ja oli jopa miellyttävä ratsastaa. Kentän laidalla oleva Rinekekin huomasi tämän. Tein joitakin lisäyksiä ravissa ja laukassa, mutten muuten halunnut pyytää tammalta mitään turhan vaativaa tänään. Loppujen lopuksi loppujäähdyttelyissä minulla oli rennosti ravaileva tamma, ihme kyllä. Ehkä tämän tamman kanssa tulevaisuus ei olisi niin onneton kun vielä eilen mietin.

Hetken vielä käveltyäni, tulin ratsailta ja annoin tammalle jokusen namin taskustani. Minun ja Rineken rapsuteltua Reetua hetken suuntasimme yhdessä talliin laittamaan pillit pussiin päivältä ja Reetun takaisin laitumelle...

Tämä on virtuaalihevonen // This is a sim-game horse