© Launi
|
Lost In DespairVH16-011-0179
hannover, ori punaruunikko, 175cm syntynyt 01.05.2013, ikä 14v estepainotus - ko VaB, re 160cm omistaja Launi (VRL-12379) kasvattaja Johnny Hoffert (evm GER) |
|
"Myydään nuori sisäänratsastettu esteratsun alku. Järkevä, hyvä hyppytekniikka." Näin luki lyhyessä myynti-ilmoituksessa, jonka oli jättänyt herra Hoffert. Olin ostanut aiemminkin nuoria hevosia Hoffertilta, joten sovimme kaupat pelkästään videon ja soiton perusteella. Tiimini pyöritteli päitään ja uskoivat tämän kaupan olevaan taas joku katastrofi. Ainahan sitä voisi vähän kisauttaa ja myydä pois, jos siitä ei pysyväksi tiiminjäseneksi olisi, ajattelin. Lost In Despair kuitenkin osoitti kykynsä ja jäi meille kisaamaan. Orin suku oli myös melko kiva ja erilainen, joten ajattelin sen sopivan myös puoliveristen kasvatukseen. Ja olihan sen läsinaama liian söpö myytäväksi!
|
|
Luonnekuvaus
Despair on yleisesti luonteeltaan sellainen perustoimiva, järkevä esteratsu. Se ei tee asioista turhaa draamaa ja sille on kaikki okei. Ai töihin lähtö? Okei. Tien päälle? Okei, mennään vaan. Eläinlääkäri tulee ronkkimaan paikkoja? No enhän minä siitä pidä mutta okei...
Hoitaessa Despair chillailee paikoillaan niin karsinassa vapaana, kuin hoitopaikallakin sidottuna. Se tykkää rapsutuksista ja harjauksesta, etenkin kaula on sen lempirapsutuspaikkoja. Etujalkojen väli on Despairille hyvin kutiava paikka, joten sitä aluetta kannattaa harjata varoen. Samaten martingaalia laittaessa kannattaa muistaa, että ori saattaa säpsähtää tai jopa vinkaista, jos remmit osuu ikävästi. Muuten varustaessa ei ole ongelmia, eikä koskaan ole ollutkaan - sen verran hyvää perustyötä kasvattaja Hoffert oli tehnyt siedättäessään oria varusteisiin ja normaaleihin hoitotoimenpiteisiin.
Ratsastaessa Despair liikkuu mielellään eteenpäin, joskus sitä saakin pyytää hieman malttamaan. Ori kuuntelee jalkaa hyvin, mutta toisinaan muuten istuntaa se ei oikein huomioi. Ääniapuja kannattaakin hyödyntää, sillä niillä saa orin hieman lisäämään tai hidastamaan liikettä. Despair on melko taipuisa ratsu ja se esittää mielellään myös väistöjä. Koulupuolella sen bravuuri on kuitenkin laukanvaihdot, jotka se sileällä suorittaa huomattavasti näyttävämmin kuin sen ollessa innoissaan esteistä. Ori siis tykkääkin hypätä ja sillä on ihan kiva tekniikka. Se on myös nopea kuin mikä. Toisaalta tämä innostuneisuus on miinuspuoli, sillä oria saa ratsastaa todella tarkasti, ettei se sählää ja ota turhia puomeja. Maastossa se on rohkea ja innokas menijä myöskin, oiva kärkihevonen. Jarrut siltä kuitenkin löytyy aina, joten sen uskaltaa antaa mennä hieman reippaamminkin, jos maastot sen sallii.
Despair oli jo nuoresta asti matkustanut paljon harjoituskilpailuihin ja treeneihin, joten matkustaminen on sille normaali elämään kuuluva asia. Se on mutkaton lastata, eikä se stressaa pitempääkään matkaa. Se on myöskin sellainen herrasmiesmatkatoveri (toisin kuin eräät tallitoverinsa...) eikä suotta kiusaa naapuriaan heinien loppuessa tai muuten tylsyyden iskiessä. Kisapaikoilla se on hieman enemmän hereillä kuin kotona. Despair ei kuitenkaan hölmönä häsellä uusien hevosten perään, toisinaan se korkeintaan hirnahtaa jollekin kivalle tammalle tai tuijottaa korvat hörössä jotain steppailevaa hevosta. Ori on samanlainen ratsastaa kuin kotonakin, joka osoittaa sen hyvän koulutuksen ja soveltuvuuden kisaratsuksi.
Hoitaessa Despair chillailee paikoillaan niin karsinassa vapaana, kuin hoitopaikallakin sidottuna. Se tykkää rapsutuksista ja harjauksesta, etenkin kaula on sen lempirapsutuspaikkoja. Etujalkojen väli on Despairille hyvin kutiava paikka, joten sitä aluetta kannattaa harjata varoen. Samaten martingaalia laittaessa kannattaa muistaa, että ori saattaa säpsähtää tai jopa vinkaista, jos remmit osuu ikävästi. Muuten varustaessa ei ole ongelmia, eikä koskaan ole ollutkaan - sen verran hyvää perustyötä kasvattaja Hoffert oli tehnyt siedättäessään oria varusteisiin ja normaaleihin hoitotoimenpiteisiin.
Ratsastaessa Despair liikkuu mielellään eteenpäin, joskus sitä saakin pyytää hieman malttamaan. Ori kuuntelee jalkaa hyvin, mutta toisinaan muuten istuntaa se ei oikein huomioi. Ääniapuja kannattaakin hyödyntää, sillä niillä saa orin hieman lisäämään tai hidastamaan liikettä. Despair on melko taipuisa ratsu ja se esittää mielellään myös väistöjä. Koulupuolella sen bravuuri on kuitenkin laukanvaihdot, jotka se sileällä suorittaa huomattavasti näyttävämmin kuin sen ollessa innoissaan esteistä. Ori siis tykkääkin hypätä ja sillä on ihan kiva tekniikka. Se on myös nopea kuin mikä. Toisaalta tämä innostuneisuus on miinuspuoli, sillä oria saa ratsastaa todella tarkasti, ettei se sählää ja ota turhia puomeja. Maastossa se on rohkea ja innokas menijä myöskin, oiva kärkihevonen. Jarrut siltä kuitenkin löytyy aina, joten sen uskaltaa antaa mennä hieman reippaamminkin, jos maastot sen sallii.
Despair oli jo nuoresta asti matkustanut paljon harjoituskilpailuihin ja treeneihin, joten matkustaminen on sille normaali elämään kuuluva asia. Se on mutkaton lastata, eikä se stressaa pitempääkään matkaa. Se on myöskin sellainen herrasmiesmatkatoveri (toisin kuin eräät tallitoverinsa...) eikä suotta kiusaa naapuriaan heinien loppuessa tai muuten tylsyyden iskiessä. Kisapaikoilla se on hieman enemmän hereillä kuin kotona. Despair ei kuitenkaan hölmönä häsellä uusien hevosten perään, toisinaan se korkeintaan hirnahtaa jollekin kivalle tammalle tai tuijottaa korvat hörössä jotain steppailevaa hevosta. Ori on samanlainen ratsastaa kuin kotonakin, joka osoittaa sen hyvän koulutuksen ja soveltuvuuden kisaratsuksi.
Sukutaulu & -selvitys
| i. Lumenor evm hann, 176cm prn |
ii. Lutoris evm hann, 170cm tprn |
iii. Lumyar evm hann, 173cm trn |
| iie. Wysarel evm hann, 169cm mkm |
||
| ie. Nerira evm hann, 174cm rnkm |
iei. Nornelis evm hann, 173cm rnkm |
|
| iee. Inaharice evm hann, 175cm prn |
||
| e. Dagella evm hann, 173cm rnkm |
ei. Dormyar evm hann, 172cm prt |
eii. Dorzumin evm hann, 175cm tprt |
| eie. Sylstina evm hann, 168cm rnkm |
||
| ee. Bira evm hann, 174cm prn |
eei. Beiqen evm hann, 175cm tprn |
|
| eee. Presna evm hann, 169cm trn |
|
i. Lumenor oli upea 176cm punaruunikko hannover, jonka karva kiilsi kuin metalli. Ori kilpaili esteratsastuksessa parhaimpina vuosina 160cm luokissa, keräten menestystä ja katseita upealla olemuksellaan ja huimilla suorituksilla. Ori hyväksyttiin jo 5-vuotiaana hannoverjalostukseen, mutta enemmän sitä käytettiin jalostuksessa 12-vuotiskauden jälkeen, jolloin orin kisausta vähennettiin. Pakasteita orista lähetettiin niin Suomeen kuin Espanjaankin, paikallista käyttöä tietenkään unohtamatta.
ii. Lutoris tuli hyvästä esteratsujen suvusta, mutta itse ei menestynyt esteillä kuin 120cm -tasolla. Ori oli kiltti käsitellä, mutta ratsastaessa sillä oli vaikeuksia keskittyä tekemiseen, eikä tätä pelastanut edes sen keskinkertaista paremmat hyppylahjat. 170cm tummanpunaruunikko kuitenkin kantakirjattiin II-palkinnolla ja sitä käytettiin jonkun verran hannoverjalostuksessa, etenkin Pohjois-Saksassa, jossa se itse asui Hampurin itäpuolella Höhemkamp Studissa. ie. Nerira oli alunperin sellainen aavistuksen laadukkaampi harrasteratsu, joka opasti nuorta ratsastajaa esteratsastuksen maailmaan hyppien 110cm luokkia aluetasolla. Kun omistaja sitten siirtyi yliopistoon, oli aika myydä tamma. Nerira päätyi tunnetulle kasvattajalle Berliinin lähistölle. Tamma varsoi huimat 8 kertaa uudella tallilla ja jokainen varsoista keräsi hyvää menestystä nuorien hevosten laatuarvosteluista ja esteluokista. Tamma itse menehtyi valitettavasti ähkyyn, joten sen eläkepäivät jäivät lyhyeen. |
e. Dagella onkin tanskalaisperäinen hannovertamma, kotimaassaan oikein sellainen julkkishevonen. Tammaa kehuttiin maasta taivaisiin varsalaatuarvosteluissa ja se varsoi ensimmäisen kerran nelivuotiaana. Tämän jälkeen tamma alkoi kilpailla estereatsastuksessa, nousten tasaista tahtia aina 150cm -tasolle saakka, niittäen menestystä kansainvälisillä areenoilla. Viimeisinä vuosinaan se myytiin Saksaan Johnny Hoffertille varsomaan vielä pari kertaa, kaksi aivan loistavaa esteratsun alkua, jotka luonteeltaankin olivat kuin säpäkkä, mutta yhteistyöhaluinen emänsä.
ei. Dormyar oli 172cm korkea punarautias, jolla oli upeat korkeat sukat ja muutenkin se oli rakenteeltaan näppärä esteratsu. Dormyar oli kuitenkin melko hankaluontoinen ja se vaati todella napakan ratsasastajan pitämään sen paketissa. Dormyar kilpaili aina 160cm tasolla saakka parhaimpina vuosinaan, pitäen taukoa välillä. Näillä tauoilla oria tarjottiin jalostukseen. Oriista syntyi yhteensä 120 varsaa sen kotimaassa Saksassa sekä Tanskassa, Belgiassa ja Hollannissa. ee. Bira oli 174cm korkea punaruunikko tanskalaissyntyinen hannovertamma. Bira toimi poneista hevosiin siirtyneen tytön ensimmäisenä hevosena ja ratsukko nousi aina metrin tasolta jopa 140cm -luokkiin. Kun Biran ratsastaja vanhempana keskittyi koulunkäyntiin enemmän, sai Bira viettää rennompaa elämää varsoen kahdesti. Kun omistaja viimein kerkesi taas harrastaa enemmän, pääsi Birakin takaisin esteradoille, kunnes se jouduttiin lopettamaan 15-vuotiaana ikävän jalkavamman vuoksi. |
Jälkeläiset
|
02.01.2016
05.05.2023 22.05.2023 |
omistaja - VRL-04799
omistaja - VRL-12379 omistaja - VRL-12379 |
Kilpailut
ERJ >> 40 sijoitusta, 1 cup-sijoitus
|
05.01.2014 Sonic Warmbloods ERJ 160cm 8/100
06.01.2014 Sonic Warmbloods ERJ 160cm 6/100 25.01.2015 Evenstar Warmbloods ERJ 160cm 1/30 28.01.2015 Evenstar Warmbloods ERJ 160cm 4/30 28.01.2015 Evenstar Warmbloods ERJ 160cm 3/30 29.01.2015 Petäjävaara ERJ 160cm 3/30 13.02.2015 Virginia Ness ERJ 160cm 3/40 13.02.2015 Royan ERJ 160cm 2/30 17.02.2015 Mel Seren ERJ 160cm 3/30 26.02.2015 Serellenders ERJ 160cm 5/30 27.02.2015 Evenstar Warmbloods ERJ 160cm 2/30 27.02.2015 Serellenders ERJ 160cm 2/30 28.02.2015 Serellenders ERJ 160cm 2/30 02.03.2015 Evenstar Warmbloods ERJ 160cm 4/30 03.03.2015 Evenstar Warmbloods ERJ 160cm 4/30 30.03.2015 Serellenders ERJ 160cm 3/30 01.04.2015 Serellenders ERJ 160cm 4/30 04.04.2015 Serellenders ERJ 160cm 1/30 06.04.2015 Serellenders ERJ 160cm 4/30 30.06.2016 Kuuralehdon hevostila ERJ-Cup 160cm 2/209 |
04.04.2022 Valmarya ERJ 160cm 2/30
11.04.2022 Stall Bonfire ERJ 160cm 2/30 15.04.2022 Stall Bonfire ERJ 160cm 4/30 16.04.2022 Stall Bonfire ERJ 160cm 4/30 02.05.2022 Adina ERJ 160cm 1/12 16.06.2022 Aarniometsä ERJ 160cm 1/16 10.07.2023 Nessinjärven Kilpailukeskus ERJ 160cm 3/33 12.07.2023 Harmony Sporthorses ERJ 160cm 6/37 15.07.2023 Harmony Sporthorses ERJ 160cm 6/37 16.07.2023 Nessinjärven Kilpailukeskus ERJ 160cm 1/31 17.07.2023 Harmony Sporthorses ERJ 160cm 2/37 16.07.2023 Nessinjärven Kilpailukeskus ERJ 160cm 3/31 18.07.2023 Harmony Sporthorses ERJ 160cm 1/37 19.07.2023 Harmony Sporthorses ERJ 160cm 4/37 15.08.2023 Lilysong Ponies ERJ 150cm 3/24 15.08.2023 Lilysong Ponies ERJ 150cm 2/24 18.08.2023 Lilysong Ponies ERJ 150cm 2/57 20.08.2023 Lilysong Ponies ERJ 150cm 3/24 23.08.2023 Illyria Spothorses ERJ 160cm 3/16 24.08.2023 Illyria Spothorses ERJ 160cm 1/16 |
Päiväkirja & valmennukset
24.07.2023 >> Aamuinen maastolenkki (kirjoittanut Tuulia T, 302 sanaa)
Saavuin aikaisin aamulla usvan vielä pyorteillessä ilmassa Evenstar Sporthorsesiin, missä olin luvannut ulkoiluttaa Lost in Despairin. Astellessani talliin minut ohjattiin suurimman puoliverisen karsinalle mitä olin kuunaan nähnyt. Ori oli vielä lopettelemassa aamukaurojaan joten odotellessani kävin hakemassa sen harjapakin sekä varusteet valmiiksi. Lost in Despairin lopetettua syomisen astuin sen karsinaan ja ori oli heti tunkemassa päänsä syliini joten rapsuttelin sitä jonkin aikaa ennen kuin aloin harjaamaan sitä pitkin ja voimakkain vedoin. Saatuani oriin harjattua laitoin sille satulan ja suitset, minkä jälkeen suuntasimme ulos. Ulkona katselin ympärilleni josko loytäisin jakkaran tai jotain sen tapaista jonka päällä voisin seistä että pääsisin oriin selkään.
Olin päättänyt viedä Lost in Despairin maastoon vaihtelun vuoksi, sillä siitä oli jo jonkinaikaa kun olin itsekään ollut maastossa. Lähdimme liikkeelle rauhallisessa käynnissä tallin peltojen reunaa seuraillen. Pian pääsimme jo metsään missä pyysin Lost in Despairilta ravia minkä ori nostikin auliisti. Jonkinaikaa ravailtuamme kuulin viereisistä puskista rytinää ja pian eteemme hyppäsi peura, joka loikki vikkelästi tien toiselle puolelle. Sydänkurkussa pamppaillen rapsutin Lost in Despairia kiitokseksi, sillä ori ei ollut peuralle korvaansakaan lotkauttanut. Jatkoimme siis matkaa reippaassa ravissa mutta huomasin pian pälyileväni jatkuvasti puskiin kuin odottaen mitä sieltä seuraavaksi hyppäisi kimppuumme.
Näin kun ihanasti alkaneen maastoretken tunnelma oli pilattu katsoin parhaaksi suunnatta takaisin tallille joten käänsin Lost in Despairin polulle jonka arvelin johtavan takaisin tallille. Polku johti meidät avaralle aukiolle joka suorastaan kutsui laukkaamaan, joten nojauduin Lost in Despairin sään yli ja annoin sille ohjaa. Ori ei sen enempää kehoitusta tarvinnut vaan ampaisi oitis matkaan. Tuuli vain humisi korvissani oriin harppoessa pitkin askelin eteenpäin ja aukion toisella puolella hidastin sen vastahakoisesti takaisin käyntiin. Vähän aikaa harhailtuamme loysin lopulta polun joka johti takaisin tallille. Takaisin saavuttuamme johdatin Lost in Despairin takaisin karsinaansa, missä otin siltä varusteet minkä jälkeen pyyhin oriin selän kostealla sienellä ennen kuin jätin sen karsinaansa nauttimaan heinistä ja suuntasin takaisin autolleni.
Saavuin aikaisin aamulla usvan vielä pyorteillessä ilmassa Evenstar Sporthorsesiin, missä olin luvannut ulkoiluttaa Lost in Despairin. Astellessani talliin minut ohjattiin suurimman puoliverisen karsinalle mitä olin kuunaan nähnyt. Ori oli vielä lopettelemassa aamukaurojaan joten odotellessani kävin hakemassa sen harjapakin sekä varusteet valmiiksi. Lost in Despairin lopetettua syomisen astuin sen karsinaan ja ori oli heti tunkemassa päänsä syliini joten rapsuttelin sitä jonkin aikaa ennen kuin aloin harjaamaan sitä pitkin ja voimakkain vedoin. Saatuani oriin harjattua laitoin sille satulan ja suitset, minkä jälkeen suuntasimme ulos. Ulkona katselin ympärilleni josko loytäisin jakkaran tai jotain sen tapaista jonka päällä voisin seistä että pääsisin oriin selkään.
Olin päättänyt viedä Lost in Despairin maastoon vaihtelun vuoksi, sillä siitä oli jo jonkinaikaa kun olin itsekään ollut maastossa. Lähdimme liikkeelle rauhallisessa käynnissä tallin peltojen reunaa seuraillen. Pian pääsimme jo metsään missä pyysin Lost in Despairilta ravia minkä ori nostikin auliisti. Jonkinaikaa ravailtuamme kuulin viereisistä puskista rytinää ja pian eteemme hyppäsi peura, joka loikki vikkelästi tien toiselle puolelle. Sydänkurkussa pamppaillen rapsutin Lost in Despairia kiitokseksi, sillä ori ei ollut peuralle korvaansakaan lotkauttanut. Jatkoimme siis matkaa reippaassa ravissa mutta huomasin pian pälyileväni jatkuvasti puskiin kuin odottaen mitä sieltä seuraavaksi hyppäisi kimppuumme.
Näin kun ihanasti alkaneen maastoretken tunnelma oli pilattu katsoin parhaaksi suunnatta takaisin tallille joten käänsin Lost in Despairin polulle jonka arvelin johtavan takaisin tallille. Polku johti meidät avaralle aukiolle joka suorastaan kutsui laukkaamaan, joten nojauduin Lost in Despairin sään yli ja annoin sille ohjaa. Ori ei sen enempää kehoitusta tarvinnut vaan ampaisi oitis matkaan. Tuuli vain humisi korvissani oriin harppoessa pitkin askelin eteenpäin ja aukion toisella puolella hidastin sen vastahakoisesti takaisin käyntiin. Vähän aikaa harhailtuamme loysin lopulta polun joka johti takaisin tallille. Takaisin saavuttuamme johdatin Lost in Despairin takaisin karsinaansa, missä otin siltä varusteet minkä jälkeen pyyhin oriin selän kostealla sienellä ennen kuin jätin sen karsinaansa nauttimaan heinistä ja suuntasin takaisin autolleni.
Tämä on virtuaalihevonen // This is a sim-game horse
